Koru sai muotonsa tällä kertaa osaksi sattuman kautta. Alunperin aloitin tekemään tästä lusikasta sormusta. Tekevälle kun välillä sattuu, niin vääntäessäni ja nakutellessani lusikka murtui kapeasta kohdasta poikki. Suunnitelma muutti siis suuntaa, ja lusikasta tulikin tämä rannekoru.
Ja edelleen olen niin ihastunut epäsäännöllisen muotoisiin, ilmeikkäisiin, makeanvedenhelmiin. Näissä helmissä on myös kaunis pinta ja hohto.
Aurinkoista helatorstaita ja tulevaa äitienpäivää!
-Leena
Upea <3
VastaaPoistaKiitos Satu! :)
Poista